Sysm?n kirjakyl?

Sysmä julistautui Kirjakyläksi 4.7.1997

Historiaa

"Vanha Kerttu" eli Kerttu Tapiola oli eittämättä ensimmäinen henkilö, joka rupesi puuhaamaan Sysmästä kirjakylää. Lainaan tässä Helsingin Sanomien artikkelia, jonka on kirjoittanut Leena Huovila 15.7.1996

 

Vanha Kerttu puuhaa Sysmästä kirjojen kylää
Itähämäläinen pitäjä voisi olla keskus kirjojen kaupalle

Kuuluisa kulttuurihenkilö ja nykytaidekauppias Vanha Kerttu, Kerttu Tapiola, istuu lampaantaljan peittämällä "valtaistuimellaan".  Kerttu toteaa tyynesti, että Sysmästä pitäisi tehdä kirjakylä. Se tarkoittaa, että itähämäläinen pitäjä olisi Suomen käytettyjen kirjojen kaupan keskus.
Idealla on eurooppalaisia esikuvia.  Belgiassa puhallettiin kuihtunut Redun pikkukylä henkiin 1980-luvulla vanhojen kirjojen avulla.  Kylässä on kymmeniä antikvariaatteja, jotka ovat yhteistyössä.
Redun asukkaat ovat kunnostaneet tiloja, vuokranneet niitä, perustaneet ravintoloita ja tarjonneet majoitusta kävijöille.  On kirjansitomoja, kursseja kirjojen entistäjille, kaikenlaisia seminaareja ja juhlia.
Toinen esikuva on walesiläinen Hay-on Wyen kylä, joka on niin ikään kirjojen rakastajien taivas.
"Sysmässä on ollut monenmoista yritystä ja niin monet ovat lopettaneet.  Tänne sopisi jokin pienimuotoinen.  Täällä on etenkin kesäisin hirmuisesti lukijoita ja harrastajia", Kerttu sanoo.
"Ensimmäiset kolme antikvariaattiakin ovat jo olemassa. Ja uusia kirjoja on Sysmässä myyty 1900".  Uusia kirjoja myyvä Sysmän Kirjakaupan yrittäjä Heikki Oksanen tulee tuomaan Kertulle pakettia ja vakuuttaa kannattavansa kirjakylähanketta.
"Kesä on vilkas, kun kesäasukkaat moninkertaistavat asukasluvun. Talvella ovat vilkkaita tietysti viikonloput ja joulunaika!
Ei Kertun idea mikään vitsi ole ja entä jos olisikin.  Ehkä sekin oli vitsi, kun hän tokaisi eräänä elokuun aamuna 1986: "Taidan perustaa taidekaupan ja antikvariaatin"  Avajaisia kuitenkin vietettiin jo seuraavassa kuussa.

Vanhan Kertun nykytaidegalleriassa on esillä töitä taiteilijoilta, joita hän kutsuu rakkaiksi lapsikseen.  Eräs heistä on oikeastikin Kertun lapsi: Marjatta Tapiola.
Antikvariaattia piti toinen tytär Tarja Kaarina Laattala.  Hyllyillä oli 15 000-20 000 kirjaa laidasta laitaan.

Talossa toimi ennen Sysmän Kangaskauppa ja Postimyynti Arvo-vaate, jonka Kertun sisar Rauha Lahti perusti 1949.  Rauha oli viimeiset 15 vuotta "ääni yläkerrasta": liikkeen ohjat olivat tiukasti hänen käsissään sairaudesta huolimatta.
Ovi käy sateisena arkipäivänä koko ajan ja Kerttu puhuttelee jokaista tulijaa.
"Kävittekös kirjapäivillä? Ettekö? Sukukokouksessako? No löytyikö koko suku? Mistäs olette? Ai Helsingistä?"
Kertun kolmipäiväiset kirjapäivät olivat toissa viikonloppuna.  Kirjapäiviä on pidetty vuodesta 1988.  Nyt kauppiaita oli 22 kaikkialta maasta.  Kirjanystäviä tuli Sysmään tuhansia eri puolelta maata.

Tämä tarina on tarkka lainaus artikkelista Helsingin Sanomissa 15.7.1996
Tarinaa Redun ja Hay-on-Wyen alkuajoista
Valitut Palat kirjoitti näistä kahdesta kaverista, Redun kirjakylän perustaja Noel Anselotista ja Hay-on-Wyen kirjakylän Richard Boothista seuraavasti:
1984, kun Anselot oli suunnittelemassa eläkkeelle jäämistä, hän kuulu tuon tuosta selitettävän, että Euroopan vanhat kylät ovat tuhoon tuomittuja, väki muuttaa kaupunkeihin ja kylä kuihtuu.  Anselot viittasi kintaalla näille väitteille.  Hänellä oli asunto Brysselissä, mutta paremmin hän viihtyi vanhassa Redun kylässä, missä hänellä oli 1500-luvulla rakennettu vankka liuskekattoinen kivitalo.  Redu sijaitsee 125 km päässä Brysselistä kaakkoon, kumpuilevassa maalaismaisemassa Ardennien metsien ja jokien keskellä.  Kylä on juuri sellainen rauhan saareke, jollaisia Anselot arveli levottoman nykymaailman tarvitsevan.

Noel Anselot oli myös harras kirjojen ystävä.  Hän oli kerännyt kirjoja monia vuosia eikä voinut olla huomaamatta, että niitä alkoi olla tarjolla yhä enemmän.  Hänen redun-talossaa kirjat olivat jo täyttäneet kaikki hyllyt ja nyt niitä jo kasaantui portaikkoihin.  Anselot oli itsekin kirjoittanut kirjatn, joka käsitteli ikivanhan Redun kylän vaiheita.  Hän ei voinut kuvitella elämää ilman kirjoja, niinpä hän pitkään mietittyään muutti kokonaan reduun ja päätti tehdä kylästä jättimäisen vanhojen kirjojen kaupan.

Ystävät sanoivat, että hän on pähkähullu.  Miksi kirjanostajat ajaisivat 125 km hakemaan tavaraa, jonka he saisivat Brysslein lukuisista kirjakaupoista.  Anselot oli kuitenkin kuullut toisesta hullusta miehestä, joka oli tehnyt Walesissa sen minkä hän aikoi tehdä Belgiassa.  Vuonna 1961 Richard Booth, alle kolmekymppinen hilpeä veikko, oli palannut kotiin maalle Hay-on-Wyen kylään päätettyään opintonsa Oxfordin yliopistossa ja työskenneltyään lyhyen aikaa tilintarkastajana.  Väki oli vähenemässä Hay-on-Wyestä, kuten muualtakin Iso-Britannian maaseudulta.  Booth tuumi, että yhdyskunnan voisi elvyttää panemalla ihmiset tekemään hyödyllistä työtä - esimerkiksi myymään kirjoja.

Ostettuaan muutamia tuhansia kirjoja ja talon Booth pani sanan kiertämään: Hay-on-Wyesta tulisi Britannian käytettyjen kirjojen kaupan keskus.  Vuosien varrella hän hankki kahdeksan kiinteistöä ja muutti ne kirjakaupoiksi, sekä linnan, jonka hän täytti kirjoilla.  Hyllyt hän täytti eri puolelta Britanniaa sekä euroopan mantereelta ja Pohjois-Amerikasta hankkimillaan kirjoilla.

Kun Anselot vuonna 1981 pistäytyi Hayssa ensimmäisen kerran, Booth oli käynyt menestyksekkäästi kauppaa jo kaksikymmentä vuotta.  Hänen perässään paikkakunnalle oli tullut muitakin saman alan yrittäjiä.
Anselotia sekä huvitti sekä harmitti, kun hän kuuli Boothin vastikään hankkineen hienon kirjakokoelman vain 40 km päässä Redusta sijaitsevan kartanon omistajalta.  Hän osti Boothilta osan kokoelmasta ja toi sen kotiin uuden kirjamaailmansa pesämunaksi, Booth oli vain mielissään, että hänen ideansa alkoi juurtua vieraaseenkin maaperään ja auttoi uutta yrittäjää.

Belgian valtiovarainministeri ja Englannin Brysselin suurlähettiläs saatiin suostutelluksi mukaan Redun kirjamessujen avajaisiin, jotka pidettiin pääsiäisviikonloppuna 1984.  Silloin solmittiin myös Hayn ja Redun ystävyyssopimus.  Anselotin ystävä, tunnettu radio-ja televisioesiintyjä Gerard valet piti huolen, että tapahtuma sai paljon julkisuutta.  Messuilla kävi yli 12 000 ihmistä.  Monet belgialaiset, jotka olivat häthätää muuttaneet Redun kylmilleen jääneet asuintalot ja tallit kauppatiloiksi, myivät messuilla niin paljon kirjoja, että he päättivtä vuokrata paikallisia kiinteistöjä pysyvästi käyttöönsä.

Anselot ja Booth jo haaveilivat tässä vaiheessa, että kansainvälinen verkosto eri maiden kirjakylien välillä tarvitaan.  Kirjakyliä alkoi tulla 90-luvulla kuin sieniä sateella.

Raija Hänninen Sysmän Kehitys Oy:stä oli paljon yhteydessä Noel Anselotiin ja sai häneltä listan kriteereistä, mitä tämä piti tärkeänä kirjakylän kehittämisessä, asiat käännetty Anselotin kirjeestä:

Onnistumisen edellytyksiä:luonnonkaunis paikka
hyvät yhteydet päästä paikkakunnalle
lähistön asukastiheys, esim Redulla on 35 milj. ihmistä 300 km:n säteellä
vähintään yhden henkilön tulee täydellisesti omistautua asialle, hänellä täytyy olla aikaa ja rahaa, kehitystyöhön menee helposti 2-3 vuotta, tällä vetäjällä tulee olla ryhmä vapaa-ehtoisia, joilla kaikilla oma vastuualueensa.
median jatkuva tuki
kunnan aktiivinen tuki
halpaa majoitusta kirjamyyjille, esim Redun kaupunki tarjosi useita tiloja 7 dollaria kuukaudessa 9 vuoden vuokrasopimuksella, vuokralaiset itse kunnostivat tilat.
erittäin tärkeää on saada kirjakyläaate mielenkiintoiseksi nuorille ihmisille, joilla ei ole paljon rahavaroja - esim nuoret työttömät yliopistosta valmistujat, jotka rakastavat kirjoja
valtakunnalliset ja alueelliset viranomaiset, heidän aktiivinen kiinnostuksensa.  Taatakseen pitkäaikaista taloudellista apua, tärkeitä ovat erilaiset sponsorit, kuten isot pankit, matkailuviranomaiset ja muut sponsorit
värvätä ydinryhmä innokkaista, kilpailukykyisistä antikvariaateista, että kirjakylä pääsee alkuun, tavallaan puoli-vakituisella periaatteella, esim. viikonloppumyyjinä, koulujen loma-aikoina.  Näillä kirjakauppiailla voisi olla pysyvä liike jossain muualla, mutta he tulisivat pitämään sivubisnestä Sysmässä.
 

Sysmän kirjakylän tarina jatkuu
Sysmän kunnan tytäryhtiö Sysmän Kehitys Oy oli vahvasti kirjakyläaatteen takana ja oli sitä mieltä, että asia on kehittelemisen arvoinen.  Keski-Eurooppalaisen käsityksen mukaan kirjakylän määritelmä oli, että kirjakylän piti olla pieni maalaispaikkakunta, josta väki muuttaa kaupunkiin ja kylä autioituu.  Ympärillä tuli olla kaunista luontoa.  Sysmä tietenkin täyttää----melko hyvin nämä kriteerit, olemme pieni...ainakin suomalaisittain, mutta meidän tuhannet asukkaat vaikuttavat hurjilta pienten kylien kuten Redun asukaslukuun verrattuna, jossa on muutama sata asukasta tai Montereggio Italiassa, jossa on noin 100 pysyvää asukasta.  Nämä kylät pitävät Sysmää valtavana.  Kaunista luontoa meillä on ja upea Päijänne.  Mutta mitä meillä on suurina vaikeuksina on kielemme, jota melko harva ei-suomalainen ymmärtää.  Olemme kaukana muista, meillä ei ole miljoonia ihmisiä 200 km:n etäisyydellä, paitsi Pietarin miljoonakaupunki.  Mutta puhummeko soljuvasti venäjää ja he suomea??  No, ei nyt niin loistavasti.

Kirjakylä-aatetta on kehitettävä, mutta miten?

Euroopan Unionilta haettiin suoraan rahaa Brysselistä, hankkeen nimi oli Sysmän kirjakylän perustaminen, apuna oli Jyväskylä yliopiston opiskelija, joka etsimällä etsi rahoituskanavia tällaiselle aiheelle.  Kirjakylää pidetään kulttuuri-toimialan alle sopivana, mutta mitä suuremmassa määrin kirjakylä on matkailullinen asia ja yritystoimintaa virkistävää toimintaa.  Ne, jotka kirjojen innoittamina tulee jonkun maan kirjakylään, joutuvat syömään ja yöpymään, ottamaan polttoainetta autoon.  Kirjakylänä oleminen on yksi matkailuvaltti paikkakunnallensa.

Sysmän Kirjakylän Tuki-yhdistys perustettiin 1997, Sysmän Kirjakylä Oy perustettiin 1999.  Niin yhdistys kuin Oy:kin ovat tärkeät toimijat nimen Sysmän Kirjakylä sisällä.  Oy toki toimii osakeyhtiölain mukaan, kustantaa kirjoja, julkaisee Kirjakylä-lehteä ja yhdistys taas järjestää Kirjakyläpäivät kesäisin ja järjestää matkoja esim Helsingin kirjamessuille.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin toi tässä asiassa hyvää Sysmällekin.  Haimme EU-hanketta 2002 ja saimmekin 1,850.000 mk kirjakylän kehittämiseen.
Sysmän BookNet-projekti käynnistyi 2002.

Keski-Euroopassa oltiin asiassa jo paljon pidemmällä. 1998 järjestettiin ensimmäiset kansainväliset kirjakyläfestivaalit Bredevoortin kirjakylässä Hollannissa.  Sysmästä siellä olivat Tarja Laattala, Marita Lehtinen, Raija Hänninen ja aiheeseen paneutunut opiskelija Marke Vornanen omalla osastolla. Seuraavat oli päätetty pitää Mühlbeckissä, Saksassa 2000 ja kuinka ollakaan, Sysmä oli valmis ottamaan kolmannet kansainväliset kirjakyläpäivät 2002, vaikka oltiinkin vasta ihan alkutaipaleella.

 

Toimintasuunnitelma 1998
Yrityskummina Pauli Leimio kokosi vuoden 1998 toimintasuunnitelmaa Sysmän kirjakylälle.

Päämäärä:
Sysmän Kirjakylän tavoitteena on kasvaa hollantilaisen Bredevoortin kaltaiseksi toimintakeskukseksi suomalaiset olosuhteet ja luonto huomioon ottaen.

Toiminta-ajatus
Sysmän Kirjakylä liittyy saumattomasti Sysmään sen kulttuuritarjontaan ja liike-elämään.
Sysmän Kirjakylä pyrkii tuomaan maaseudulle elämää ja tukemaan Sysmän ja sysmäläisten menestymistä.

------

BookNet-projekti avuksi
Tiedossa oleva tuleva kansainvälinen tapahtuma Sysmässä toi paineita yhdelle ja toiselle, että kuinka kaikki saadaan järjestymään, mutta todellakin EU-rahojen turvin BookNet-projektin ansiosta selviydyttiin kustannuksista.  Kirjakylä-yhteisän tapana on,e ttä kukin hoitaa matkakustannuksensa, kun tulee kansainvälisille kirjakyläfestivaaleille ja järjestäjä keksii majoituksen, joka ei maksa mitään vieraille, joko kotimajoituksen tai muun.  Samoin ruokailut hoidetaan järjestäjän toimesta..
Kaksivuotisen projektin tavoitteena oli kehittää kirjakylätoiminnasta:

* Paikallisesti keskeinen kulttuurialan toimija ja työllistäjä
* Maakunnallisesti johtava kirjallisuuden, sisätötuotannon ja kirja-alaan liittyvän koulutuksen asiantuntijaorganisaatio
* Valtakunnallisesti merkittävä kulttuurialan toimija joka yhdessä Sysmän muiden kulttuurialan toimijoiden kanssa vikuttaa positiivisesti Sysmän ja koko   
   maakunnan profiiliin ja imagoon
* Kansainvälisesti käytännön tasolla verkottunut organisaatio, jonka tärkeimpänä verkostokumpaanina on 1960-luvulla Hay-on-Wyen kylästä alkunsa saanut 
   kansainvälinen kirjakyläverkosto

 

Kansainväliset kirjakyläfestivaalit Sysmässä 2002

3. kansainväliset kirjakyläfestivaalit järjestettiin 5.-7.7.2002 Sysmässä ja paikalla oli edustajat 10 eri maasta, 11:sta eri kirjakylästä ja lisäksi oli muita kansainvälisiä vieraita, esim vesiväritaiteilija Ranskan Motmorillonin kirjakylästä ja yksi kirjakauppias Pariisista.  Yhteensä ulkolaisia vieraita oli 31 henkilöä. Kansainvälisille vieraille tarjottiin kuljetus lentokentältä sysmään ja takaisin, 3 ihanaa Suvisoiton konserttia, ensimmäisen illan konsertti oli Nordenlundin pihatossa leppoisassa tunnelmassa 7 Seinähullun kanssa, sahtia maistellen, toinen konsertti oli Luhangan kirkossa.  Mozartin Requiem ihastutti vieraamme täydellisesti. 3. konsertti oli Kalhon krouvilla, jossa ulkomaiset vieraat nauttivat suomalaisesta lavatanssiperinteestä.  Heidät vietiin Päijänne-risteilylle. IOB:n kokous pidettiin Teatteritalolla.  Eu-projektin turvin pystyimme pitämään vieraitamme todella hyvänä. 
Sysmän Hyvien Ihmisten torilla esiteltiin kaikki kansainväliset kirjakylät, Raija Hännisen toimiessa haastattelijana.

Sysmän toimiessa isäntänä tässä kolmannessa kansainvälisessä kirjakylien tapaamisessa pääsimme todellakin mukaan tähän kansainväliseen kirjakylien perheeseen IOB:hin ja tutustuimme muiden kirjakylien ihmisiin.

 

kirjakyläpäivät      Viva Sysmä